Vasten omia arvojaan

Vasten omia arvojaan 

Tilanne jossa on ajauduttu sellaiseen ahdinkoon että ainoa mahdollinen tapa selviytyä olisi syödä toista, ja vieläpä sellaista hahmoa joka on juuri sinulle kaikkein tärkein. Vaikka sitten tämä käskisi tai toivoisi näin tapahtuvan. Tämä kyseinen tilanne löytyy Hopeanuoli mangasta, ja sitä lukiessani aloin miettimään tuntemuksia ja sitoutumista. Kyseisessä esimerkissä koiran omistaja yrittää pakottaa koiransa syömään omaa lihaansa jotta koira voisi toipua ja hakea apua. Ymmärrän asian loogisuuden omistajan kannalta mutta entä koiran?

Hän joka on jumalasi, sellainen joka on sinulle kaikkein tärkein yrittää syöttää sinulle palasta itsestään. Hän jonka kosketuksen tunnet, ja joka eri äänen painoin ja sanoin johdattaa ja palkitsee. Hän jonka pelkkä läsnäolo on sinulle kaikki kaikessa... Ja häntä sinun pitäisi syödä. Kuinka vasten mieleiseltä ja kuvottavalta se voikaan tuntua. Kun kaikki pyhistä pyhimmän palanen väkisin tungetaan suuhusi komennon kera. Silloin ei lämmin veri saa makuhermojasi haltioihinsa kun voit vielä maistaa hien hajun. Omistajasi rasvat ja karvat suussasi. Juuri silloin se mikä normaalisti olisi herkullista ruokaa on jotain aivan muuta. Järkesi kieltää sen todellisuuden ymmärtämisen ja elät silloin siinä kuvottavassa hetkessä. Suussasi, ehkä jo vatsassasi jotain sellaista jonka haluat sieltä pois. Alitajuisesti tuntuu siltä kuin elimistösi toimisi nurin päin. Alat kakoa ja oksentaa. Elimistösi puolustautuu jotain sinne kuulumatonta vastaan, ja yrittää saada sen pois. Se tuntuu kivuliaalta ja tuskalliselta kun kouristelet oksentaaksesi. Jotain niin vastenmielistä ja loukkaavaa. Vaikka se sitten olisikin omistajasi tahto... Niin tottelisitko?

Mikä on oikein ja kuinka tulisi toimia... Onko toisen ja lähimmäisen syöminen väärin? Vai onko se kohtalonne kuolla nälkään ja viluun kun olisi mahdollisuus pelastua. Mikä on elämän ja sitoumuksen välinen arvojen ero?

Tässä ei mielestäni ole yhtä ja oikeaa totuutta. On tilanteita joissa ei ole parempaa vaihtoehtoa kuin kärsiä kipua omista valinnoistaan ja siitä mikä tuntuu tärkeältä. Joku arvostaa elämää keinolla millä hyvänsä, toiselle juuri sinä voit olla pyhääkin pyhempi. Se mitä voidaan on osata elää valintojensa kanssa. Ja hyväksyä toisten näkemykset ja valinnat. kuitenkin se  mitä tunnet on osa sinua, eikä sitä tule väheksyä. Sille on syynsä ja arvonsa, mitkä ovat sinun syysi ja arvosi? Ja se mikä koskettaa sinua henkisesti on sysäys kohti ymmärrystä siihen mikä on oikeasti tärkeää juuri sinulle.