Kirjoitelma joka oli alunperin tarkoitus olla tarinan alustus jossa hahmo syntyy ja kokee elämän ilot ja surut ja kuolee. Ennen kaikkea uudesta perspectiivista. Tästä kuitenkin tuli aavistuksen syvällisempi kuin olin ajatellut.
Elämän ihme
Elämä on ihme, ja sen synty, on jotain
sellaista joka ylittää ymmärryksen rajat. Sitä voisi verrata öiseen
tähtitaivaaseen. Kun vuorokauden vaihtuessa katsoo tumman sävyiselle taivaalle,
voi siellä erottaa kirkkaita pisteitä; tähtiä. Kaiken kokoisia ja sävyisiä, yksilöistä
ryhmiin, loputtomia määriä. Kun taivasta seuraa monena yönä havaitsee että
sijainnit vaihtuvat. Se mikä loisti ennen horisontissa saattaakin nyt kimmeltää
lähempänä taivaan kantta. Ne siis liikkuvat, ja vieläpä eri suuntiin. Aivan
kuin ei olisi järjestystä lainkaan.
Mutta on siellä järjestys. Taivaan kappaleet
liikkuvat vuorovaikutuksessa toinen toisiinsa. Erikokoiset kappaleet kiertävät
kehiä toinen toistensa ympärillä ja silti ne kaikki, jopa vaeltelevat yksilöt
muodostavat kokonaisuuksia jotka kertautuessaan saavat aikaan jotakin uutta ja
ihmeellistä.
Ja silti, siinä missä uutta syntyy, niin myös
vanhaa tuhoutuu. Tähdetkään eivät ole ikuisia. Jos vaikka ne olisivatkin osa
jotakin niin silti nekin koostuvat jostakin. Ja ennen pitkää järjestys päättyy,
sillä kaikella on rajansa ja määränsä. Kertautuminen ei täten voi jatkua
loputtomiin. Tulee siis vaihe jossa
toistuminen ei ole mahdollista jolloin tähdetkin luhistuvat ja katoavat, tai
räjähtävät leviten palasina, tomuna ja silmin havaitsemattomana materiaalina
avaruuden tuuliin
Kuitenkaan se ei ole loppu vaan uuden alku.
Se mikä ennen oli osa suurempaa kokonaisuutta aikanaan muodostaa uutta tai
päätyy osaksi toista. Vaan se mitä oli ennen ei ole enää, koska aika on armoton
ja peruuttamaton. Sitä ei voi estää, eikä välttää, sen vaikutus on tässä,
ympärillä ja kaikkialla. Silti on olemassa tämä hetki, sen todellisuus, nykyisyys
ja ennen kaikkea mahdollisuus sattumaan. Jossa olemassa oleva oikeanlainen
materia ja aineeton vaikutus "säteily" yhdessä aikaansaavat
Elämän ihmeen.
(koriste kuva arkistosta, Revontulia yötaivaalla Karstulassa 17.3.2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti