Tarpeen tulkintaa lautapelissä

Vanha äidinkielen kirjoitelma joka kuitenkin herättää ajatuksia nyky yhteiskunnasta. 

Viimeksi muokattu 8.12.2005 

Tarpeen tulkintaa lautapelissä

Kun tutkin Tarmo Koiviston Mämmilä-kuvia, 1976-1988, joita aineisto materiaali sisältää. Havaitsen niissä vastakkain asetteluja uuden ja vanhan välillä. Valitettavan hyvin kuvista selviää kuinka vanha väistyy uusien linjauksien tieltä. Eräässäkin kuvassa on vierekkäisillä tonteilla vanha omakotitalo ja moderni iso kerrostalo joka tarvitsemaltaan pinta-alalta on yhtä suuri edellä mainitun kanssa mutta asukas luvultaan moninkertainen. Tähänkö ollaan tultu, että pyritään saamaan mahdollisimman suuri hyöty tontin neliöistä? Vai onko kyse siitä, kuten itse asiaa tulkitsisin, että pyritään saamaan ihmiset asumaan keskuksissa paremman palvelun ulottuville. Tämänkaltaista palvelua, jota halutaan tarjota olisi tietenkin vesi ja sähkö. On myös muita mahdollisuuksia, kuten se, että pyritään keskittämään potentiaalinen työvoima keskuksiin lähelle toimipisteitä ja hyvien yhteyksien päähän tehtaista ja tuotantolaitoksista. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet tai niin ainakin voidaan ajatella. Mutta entä ihmisten tavanomainen kaipuu maaseudun rauhaan. Se häiriintyy sillä ne keskiluokan ihmiset jotka näissä kerrostaloissa asuvat ovat joutuneet sopeutumaan tiiviiseen yhteisöön rakennuksessa jossa äänieristyksessä on usein parantamisen varaa. Ja jonka sisäpiha on usein maalaisen mielestä käsittämättömän pieni. Voivathan ihmiset tietenkin mennä ulkoilemaan kaupungille, mutta on se elämä sielläkin oma elegantti yhteisönsä ja täydellisestä rauhasta on turha edes uneksia. Tällöin siis ihmisen elinympäristöksi jäävät talon seinien sisäpuolet. Talo onkin siis ihmiselle tavallaan pyhä paikka jossa hän saa olla rauhassa. Siksi ihminen varmasti sisustaakin talon mieleisekseen, ikävä kyllä sisustus on toteutettava talon kehyksien mukaan jotta ristiriitoja ei syntyisi. Ja kun alamme tutkimaan talon suunnittelua, ymmärrämme varmasti sen että sekin pohjautuu suunnittelijan ennakkokäsityksiin talon tulevista asukkaista, herää siis mieleen kysymys millaisia me olemme?

Ajatellaan että lähdemme tutkimaan taloja joita tunnemme ja sovelletaan hieman. Näen modernin betonibunkkerin joka on koottu elementtilaatoista kasaamalla. Se voi näyttää käytännössä ihan miltä tahansa sillä niin muokattavaa ainetta betoni ja teräs yhdessä ovat. Jos olisin arkkitehti tai asunnon ostaja niin haluaisin varmasti ulkonäöltä paljon. Ja aina tuloksen  olisi oltava hieman parempi kuin kilpailijan. Siispä tämä rakennus näyttää hyvin koristellulta monikerroksiselta - ja korkealta meritähdeltä. Sen seinät koostuvat pääosin lasista joka on niin eleganttia ja tärkeää. Kuten myös valo ja valoisuus. Valo puolestaan on tärkeä elementti koska se tuo värejä esiin ja kirkkautta arjen harmaaseen arkeen. Lattian pitää ehdottomasti olla kiiltävää tummaa marmoria jotta se sopisi kokonaisuuteen. Mutta nämä ovat vain esimerkkejä ja ajatuksia mitä minä arkkitehtinä tai talon ostajana haluaisin. Ja toisekseen kuten mallitekstin tarkastelu kertoo niin myöskään minä en ajatellut järkevästi arkkitehtinä. Vaan suunnittelu perustui omiin käsityksiin minuudesta jotka taas perustuivat edelleen ympäristön vaikutuksiin. Ajattelen nyt muuttavani tuonne meritähteen. rakennus on hieno ja lattiakin on upea mutta kylmä ja tuo  valo ei suinkaan lämmitä asuntoa vaan heijastuu ympäriinsä vaaleista pinnoista. Toisekseen asunto on varmasti täynnä hienostelu elementtejä kuten baaripöytä ja marmori, josta on itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä arjen muurahaiselle. Mutta koska taitava arkkitehti suunnitteli sen niin en välitä näistä pienistä asioista sillä luotan arkkitehtiini, joka on suunnitellut kuviteltuja tarpeitani vastaavan talon. Olen tyytyväinen ymmärtämättä että omat vaateeni eivät toteudu.

Ja mikä pahinta jotta pystyisin peittämään kärsimyksen pyrin sisustamaan talon mieleisekseni jotta tuntisin oloani edes vähän kodikkaaksi. Sisustamalla teen siis oloni onnelliseksi suojautumalla samalla onnellisuusmuurin taakse pois ja kauas niin lähellä olevasta käytännön elämästä jossa olen vain isojen kihojen ja median pelinappula. Pelissä jossa mielikuvia luomalla tehdään kansalle onnellisuus käsite, jonka tyydyttääkseen he tekevät käsittämättömiä ratkaisuja elämässä, hankkien tavaraa jota eivät todellisuudessa tarvitse. Ja joidenka elämää ohjataan arvoilla ja käsitteillä luomalla heille tavoite/ -päämäärä normaalius. Rakennettu ympäristö siis suunnitellaan siten että me automaattisesti toimimalla normaaliuksen mukaan toteutamme suunnittelijoiden päämäärää.